Kotoutumiskoulutus järjestämislupien varaiseksi

Tuntuu oudolta, että tämä 10 000 opiskelijan koulutus on niin tärkeää, että jokainen uusi hallitus haluaa oman puumerkkinsä sen kylkeen. Milloin se on liian hidasta, liian pitkää, liian nopeaa, liian kielioppipainotteista, liian vähän sitä tai tätä. Pääkaupunkiseudulla kotoutumiskoulutukseen osallistuu vuosittain noin 3500. Se on saman verran ihmisiä kuin neljässä isossa lukiossa yhteensä. Kaikesta kohusta päätellen voisi tosin muuta luulla.

Kotoutumiskoulutus työllistää koulutuksen järjestäjän tilavuokrien ja opettajan palkkojen lisäksi myös ELY-keskusten virkamiehiä. Ensin he laativat muutaman kuukauden ajan hankintalakia noudattavaa kilpailutusta, jossa hinnan lisäksi voisi arvioida koulutuksen järjestäjien laatua. Siihen ei hankintalaki taivu ja melkein jokainen kilpailutus tuntuu päätyvän markkinaoikeuteen. Sillä aikaa, kun oikeus pohtii, minkä organisaation tällä kertaa pitää salaman nopeasti taikoa laadukkaat koulutustilat ja ostaa pulpetit hävinneiltä takaisin, ELY-keskus hankkii samoilta toimijoilta koulutusta väliaikaisesti.

Valtion rahaa palaa ja jonot itse koulutukseen pääsemiseen vain kasvavat. Kesälomille (2024) lähtiessäni muun muassa ukrainalaiset pakolaiset kertoivat odottaneensa jo puoli vuotta. On työvoimapula ja valtavasti kielitaidottomia työttömiä, mutta silti tätä pullonkaulaa työmarkkinoille pidetään visusti supussa.

"Mutta se työelämälähtöisyys!", sanotaan Työ- ja elinkeinoministeriössä, kun kilpailutusta kritisoidaan. Se pitää kyllä säilyttää, siksi kisataan.

Säilyttää? Koko suomalainen toisen ja kolmannen asteen koulutussektori perustuu työelämälähtöisyyteen, työelämän tarpeisiin vastaamiseen, työssäoppimiseen, työharjoittelujaksojen kautta työllistymiseen. Miten se kaikki onnistuu ilman kilpailutusta, mutta kotoutumiskoulutusta varten tarvitaan aivan eri sektorin koneisto asettamaan kriteerit, pedagogiikka ja tavoitteet?

Asian voisi hoitaa toisinkin ja siihen ryhdytäänkin, kun kotoutuminen siirtyy kuntien vastuulle. Painava toiveeni päättäjille on, ettei rikottaisi sitä mikä toimii, vaan kehitettäisiin sitä, mikä vielä ei toimi.

Kilpailutuksen sijaan järjestämisluvat

Kotoutumiskoulutuksella on kohtalaisen tuore ja hyvä opetussuunnitelma (OPH). Konsepti toimii ja toimisi vielä paremmin, jos opetustyötä saisi toteuttaa ja kehittää rauhassa ilman kilpailutusten tuomaa jatkuvaa väliaikaisuuden tunnelmaa ja virkamiesten asettamia koulutukseen sopimattomia ehtoja.

Kotoutumiskoulutusta ei ole pakko kilpailuttaa. Sitä voisi aivan hyvin toteuttaa järjestämisluvilla. Sen sijaan, että jokainen työllisyysalue erikseen kehittää omia kriteerejään, voisi ne määrittää valtion tasolta, kuten muussakin koulutuksessa.

Älkääkä hyvät päättäjät aloittako nollasta!

Meillä on varsin hyvä ja toimiva ammatillisen toisen asteen lainsäädäntö. Ottakaa sieltä kriteerit opettaja- ja sijaispätevyyksiin, opetustilojen laatuun ja kurinpitoon. Asettakaa hinta, mikä riittää pätevien kokoaikaisten opettajien palkkaamiseen ja valitkaa keskuudestamme ne koulutuksen järjestäjät, jotka parhaiten noudattavat asettamianne kriteerejä. Pitäkää ohjat työllisyyden edistämisessä, kunhan säilytätte kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman ja tavoitteellisuuden.

Opintojen etenemistä on hyvä jatkossakin seurata työllisyysasiantuntijoiden toimesta ja meitä toimijoita on hyvä valvoa, mutta ei kuten nyt. Tulokset puhuvat kyllä puolestaan ja tähänkin on jo olemassa lainsäädäntö: ulkoinen auditointi. Luvat pois sellaisilta toimijoilta, jotka eivät noudata annettuja määräyksiä. Niinhän muillakin aloilla ja muissakin koulutuksissa toimitaan.