Miljoonat turhat työhakemukset tukkivat työllistymismahdollisuuden
"Miksi joku lähettää hakemus, jos ei halua työ?", maahanmuuttajaopiskelijani ihmettelevät, kun kerron heille työnhaun valmennuksessa, että en itsekään aina vastaa työhakemuksiin. Vastaan vain niihin, jotka on selvästi osoitettu minulle tai organisaatiolleni. Jos ehdin sitäkään!
Opetan, että Suomessa jopa 80 % avoimista työpaikoista on, nurinkurista kyllä, piilossa. Ne löytyvät työpaikkojen kahvihuoneista, mistä itsekin aina ensin käyn kysymässä, kun minulla olisi työtä tarjolla.
"Minä maahanmuuttaja, minä ei tunne…", opiskelijat aloittavat. Minä keskeytän, koska olen kuullut sen 20 vuoden aikana niin monta kertaa ja olen vähän kyllästynyt vastaukseni hokemiseen.
"Miksi lähettää hakemus, jos ei työnantaja lue?", opiskelijat kuitenkin jatkavat.
Hyppään pitkien työllistämistä edistävien, maahanmuuttajien ammatillisen osaamisen tunnistamisen ja kaksisuuntaisen kotoutumisen edistämisen termien toistamisen yli.
"Siksi, että sinä löytäisit oikean kahvihuoneen!"
Opiskelijat naurahtavat epäuskoisina, tarkastavat google -käännösohjelmasta, tarkoittaako "kahvihuone" jotakin muutakin kuin kahvihuonetta. Minä jatkan.
"Suomalainen työnantaja, pomo, on 95 % hyvä. Hän miettii, missä hyvä uusi työntekijä on. Kun tämä hyvä uusi työntekijä, ehkä sinä, istuu hänen kahvihuoneessaan, hän ajattelee, "hienoa, haluatko jäädä tänne töihin".
Kerron lisäksi, että Suomessa on uusi pohjoismaisen työnhaun malli ja sen mukaan työttömän työnhakijan pitää todistetusti lähettää 1–4 työhakemusta kuukaudessa. Heidänkin pitää hakea, vaikka he eivät vielä osaa suomea. Sanon, että käytännössä älyteknologialla kirjoitettuja pakkotyöhakemuksia lentelee yli miljoona kuukaudessa. Sen lisäksi on ne tuhannet työhakemukset, joilla oikeasti halutaan töihin.
Opetan, että työhakemuksessa pitää olla hyvä otsikko, että hakemuksen ensimmäiset rivit ovat tärkeät. Jos yrityksessä on työvoiman tarve, saattaa työnantaja lukea koko hakemuksen loppuun ja ottaa ilmaiseen työharjoitteluun, vaikka ei tunne hakijaa tai tämän ystäviä ennestään. Harjoittelun aikana työnantaja tunnistaa maahan muuttaneen ammatillisen osaamisen ja arvioi, onko hänellä itsellään sille käyttöä vai ohjaako jollekin tutulleen toisaalle. Usein kehotus palata takaisin koulun penkille on aiheellinen, koska suomalaisella työpaikalla arvostetaan osaamista, annetaan vastuuta ja oletetaan että sitä myös otetaan. Siihen tarvitaan tarpeeksi vahvaa suomen kielen taitoa ja tietoa siitä, miten meillä toimitaan.
"Oletteko muistaneet hakea? Oletko kirjoittanut sinun TE-toimiston Internet-sivulle, että olet hakenut? Jos et ole, sinun työmarkkinatuki, Kela-raha, menee pois."
Sitten kysyn, ymmärtävätkö Suomeen juuri muuttaneet aikuiset maahanmuuttajat nyt, miksi työnantaja ei aina vastaa työhakemukseen. Suomalainen työnantaja ei ole aina rasisti eikä aina ei ole väärä nimi tai väärä ikä. On vain jumalaton kiire löytää sitä oikeaa työvoimaa ja saada se löydettyään pidettyä tuottavana ja tyytyväisenä.
Miljoonien turhien työhakemusten aikana kasvokkain kohtaamisesta on tullut yhä tärkeämpää. Meillä, jotka olemme työsuhteessa, on mahdollisuus auttaa uuden työvoiman pääsyssä työmarkkinoille. Nuorille vastavalmistuneille, opintojensa loppuvaiheessa oleville ja muualta tänne muuttaneille on kultaakin kalliimpaa päästä osoittamaan osaamistaan, saada jalkaa ovien väliin, päästä ponnistamaan eteenpäin.
Enemmän kuin 300 euron suojaosoan poisto työttömiltä, joka sulki heiltä viimeisenkin mahdollisuuden osaamisensa osoittamiseen, odotan työllistämiseen tähtäävää valtakunnallista projektia, millä haastettaisiin työnantajat avaamaan oviaan. Ilmaiseksi sitä ei tehdä.