Ilmaiset aikuiset käsiparit

Jokainen kotoutumiskoulutuksessa pääkaupunkiseudulla opiskeleva joutuu vuoden aikana suorittamaan suomen kielen taitoa vahvistaakseen harjoitteluja työpaikoilla. Kieliharjoitteluissa tavallisia paikkoja ovat varhaiskasvatus, vanhusten huolto ja kaupan ala. Vaikka taloudellisen hyödyn näistä ylimääräisistä aikuisista käsistä laskisi alakanttiin, säästää PK-seudun työnantajat harjoitteluissa 4,8 miljoonaa euroa vuodessa.

Lasken summan alakanttiin, koska osa harjoittelun ajasta menee luonnollisesti perehdyttämiseen eikä välttämättä aina ole niin tuottoisaa. PK-seudulla kotoutumiskoulutukseen osallistuu noin 3000 maahanmuuttajaa vuodessa. Jokaisen pitää suorittaa vähintään kuusi viikkoa kestävä harjoittelu jollakin työpaikalla. Perehdytys huomioon ottaen, tuottavaa työaikaa tulee noin kuukausi. Avustavasta työstä maksettava palkka on noin 10 euroa tunnilta.

Mitäkö hyötyä siitä on, että kielitaidottomat pyörivät työpaikoilla jaloissa?

95 % näistä kotoutumiskoulutuksen aikana toteutuneista kieli- ja työharjoittelujaksoista ovat onnistuneita. Työnantajat kiittävät ja pyytävät opiskelijoita palaamaan heti, kun suomen kielen taito on parempi ja mahdollistaa isomman vastuunoton.

95 % opiskelijoista haluaa töihin.

Suurin osa jatkaa kotoutumiskoulutuksen jälkeen ainoaan heille mahdolliseen työllistymiseen tähtäävään koulutukseen: ammattikouluun. Sinne ei Suomessa ole lain mukaan kielitaito vaatimusta, mutta käytännössä monet ammattikoulut pitävät alarajana kielitaidon tasoa B1.1.

Mihin ne 75 % kotoutumiskoulutuksen käyneistä jatkavat, jotka eivät ole yltäneet tuolle ysiluokan enkun ysin tasolle?

Se on hyvä kysymys.

Hallitus toisensa jälkeen kohdistaa huomionsa maahanmuuttajien kotoutumisen ainoaan hyvin toimivaan kohtaan, kotoutumiskoulutukseen, vaikka sen ympärillä on kasapäin muutakin kehittämisen tarvetta. Kaikki ei ole rahasta kiinni ja nyt kun siitä on pula, toivoisin, että pitkään kotoutumiskoulutuksen parissa työskennelleet otettaisiin mukaan kehittämistyöhön.